Uskaltaudu liimamaalin pariin: ohjeita aloittelijalle
Liimamaali on mainio maali sekä uusille että vanhoille pinnoille - laudalle, pahville, paperille ja rappaukselle. Tässä artikkelissa keskitytään puun ja sen ‘johdosten’ liimamaalikäsittelyyn.
Liimamaalin sively on vanha tapa valkaista esimerkiksi katto. Kun savupirteistä luovuttiin, huoneisiin haluttiin uusi vaaleampi ilme. Yksikertainen ja halpa liimamaali oli siihen oiva ratkaisu. Vain eläinliimaa, vettä ja liitua!
Valkoisen liimamaalin valmistus
Liimamaalin valmistus ei vaadi erikoistaitoja. Tässä on hyvä perinteinen perusresepti, yhä käyttökelpoinen.
LIIMAMAALIN AINEKSET
10kg liitua
5l vettä
250g eläinliimaa
Perinteistä eläinliimaa on monessa muodossa: helminä, rakeina ja jauheena. Eläinliimaa myydään ainakin perinnerakentamispuodeissa. Liitua saa maalausalan liikkeistä. Kumpaakin ainesta voi ostaa myös verkon kautta.
Annetuilla ainesmäärillä saa maalin vaikkapa kamarin kattoon; maalipintaa syntyy parisenkymmentä neliötä. Reseptiä voi muokata kulloinkin käsiteltävän pinta-alan mukaan, kunhan säilyttää suhteet.
Liimamaali säilyy enintään viikon verran, ja silloinkin käyttöä odottavaa erää pitää säilyttää jääkaapissa tai muussa viileässä paikassa.
Meripihkanväristä eläinliimaa on myynnissä eri muodoisa. Eläinliima on liimamaalin tärkein ainesosa. Valkoinen jauhe on liitua. Liitu on liimamaalin toinen tärkeisosa; maaliin sitä tarvitaan moninkertaisesti liimaan nähden. Tarkat määrät selviävät artikkelissa olevasta reeptistä.
Maalinvalmistuksen 1. päivä
Aloita maalin valmistus käyttöä edeltävänä päivänä liiman turvottamisella. Kaada kuiva liima-aines läpinäkyvään lasipurkkiin, näin pystyt noudattamaan seuraavaa ohjetta: lisää vettä ennalta mitatusta vesimäärästä niin, että pohjalla olevan liima-aineksen päällä näkyy vettä saman verran kuin on liimaa. (Huom. Kun lisää purkkiin vettä, sitä jää toki heti liimarakenteiden väliinkin, jooten etukäteisellä tilavuuden mittaamisella 1:1 ei synny oikeansuhteista tulosta.) Muista, että turvotukseen tarvittava vesi otetaan nimenomaan etukäteen mitatusta vesimäärästä. Sekoita.
Maalinvalmistuksen 2. päivä
Liitukin saa vettyä etukäteen. Jos aiot maalata isoa pintaa, kuten kattoa, valitse liidun liottamiseen kookas astia, esimerkiksi muoviämpäri. Muista astiaa valitessasi, että koko valmiin maalierän täytyy mahtua siihen, ja tarkista myös, että tuo astia mahtuu vesihaudekattilaan (jota tarvitaan myöhemmässä vaiheessa seosten lämmittämiseen).
Ennalta mitatusta vesimäärästä osa otettiin jo liimarakeita turvottamaan, ja loppuvesi käytetään nyt liidun liottamiseen. Kaada vesi liidun päälle, sekoita ja jätä seos tekeytymään. Liitulietteen valmistumiseen kuluu aikaa vain muutama tunti, mutta voit toimia jo edellisenä päivänä, sillä ylimääräinen seisonta-aika ei muuta liituseoksen ominaisuuksia.
Kun molemmat ‘vellit’ ovat valmiit, alkaa maalinteon loppuvaihe. Lämmitä liimapurkillinen vesihauteessa kädenlämpöiseksi. Ole tarkkana: seos ei saa kuumeta liikaa. Jos näin käy, liiman sitovuus heikkenee tai häviää lähes kokonaan. Sekoittele purkin sisältöä silloin tällöin. Nosta sitten liimapurkki sivuun ja pane päälle jotain peitettä pannumyssyksi.
Sekoita liituvesiliete astiassaan tasaiseksi. Lämmitä tämä astiallinen samaan tapaan kuin liimaseos, siis vesihauteessa kädenlämpöiseksi. (Jos käytät muoviämpäriä, pane kattilan pohjalle esimerkiksi puutikkuja, muuten ämpärin pohja sulaa.) Nytkin voit sekoitella kevyesti. Kun liituvesi on sopivan lämpöistä, kaada sivussa ollut liima purkistaan sen joukkoon ja sekoita huolellisesti. Maali on nyt valmista! Liimamaali on hyvä levittää hieman lämpimänä.
Kun tehdään liimamaalia kattopinnan maalaamista varten, valmistusastiat pitää valita harkiten. Ämpärin, johon liity ja vesi mitataan likoamaan, täytyy olla riittävän iso, mutta sen on kuitenkin mahduttava prosessin lopulla vesihaudekattilaan. Muoviämpäri vaatii kattilan pohjalle korokkeen! Juuri lämmitetty liimaseos odottelee sivussa, peitteen alla.
Tämäkin on hyvä tietää
Liimamaalia voi tehdä myös niin, että käytetään liimana metylaania tai metyyliselluloosaliisteriä. Maalit, joissa on käytetty näitä liima-aineita, sopivat erityisesti pienimuotoisiin maalaustöihin, mutta mittaaminen pitää tehdä tarkasti. Nämä maalit ovat liimamäärän suhteen herkkiä: valmiissa pinnassa ne alkavat myöhemmin helposti liuskoittua, jos liimaa on liikaa. -Seos säilyy maalauskelposena pitempään kuin perinneliimamaali.
Metyyliselluloosaliisteriä saa tavallisesti rautakaupastakin, mutta metylaani kannattaa etsiä verkosta.
Liimamaalin tarvtisija voi turvautua myös valmiiseen teolliseen liimamaaliin. Valmistajia löytyy ainakin muutamia. Tuotteita voi kysellä alan kaupoista, mutta ehkä helpointa on etsiä ostopaikkoja verkosta.
Joistain kaupoista sai vielä taannoin liimamaalin ainekset pussitavarana. Tuote on tyypilltään samanlaista kuin sotien jälkeen myynnissä ollut Akvaroll. Mukana lienee joitain lisäaineita. Maalausjälki ei ole niin kaunis kuin aidossa liimamaalissa.
Maalaustyön alkuniksit
Muista, että liimamaalilla maalatessa roiskuu. Suojaa siis arat pinnat (kangas, tapetti, yms.) Pesunkestäviltä pinnoilta maalin saa tosin poistetuksi vedellä, mutta puhdistus on syytä tehdä heti maalaamisen jälkeen.
Maalatessa hankalin asia on se, että pintaan syntyy herkästi maalausrajoja, jos työ välillä keskeytyy. Raivaa huoneeseen riittävästi vapaata tilaa. Näin pääset maalaamaan sutjakasti, samalla kertaa koko katon, varsinkin jos alustana on pinkopahvi. Lautakattoa maalatessa järjestelyt ovat helpommat. Työn hetkellinen keskeyttäminen ei näy, kun sen tekee saumakohdassa.
Tikapuut ovat hankalat: saat juosta ylös alas, etkä silti pysty noudattamaan liimamaalin vaatimaa vauhtia. Jos käytössä on pieni pyörällinen teline tai muu vastaava, ota kaveri ‘kuljettamaan’ sinua työn etenemisen mukaisesti. Tai sovella vanhanaikaista pukit ja lankut - systeemiä, mutta muista työturvallisuus.
Nyt hyvin suojatussa tilassa on maaliastia ja siirrettävät telineet. Tarvitaan vielä työväline maalin levittämiseen. Paras työväline on oikea liimamaaliharja. Sellaista on vaikea enää saada mistään. Sopiva kompromissi on mahdollisimman iso ja pitkäkarvainen sivellin, joka on tehty luonnonharjaksesta. Pikkusudilla työ ei onnistu.
Liimamaali sopii rapattuun pintaan, puuhun ja pinkopahviin. Kuvassa lautakattoon tehty liimamaalimaalaus. Harvinaisen koristeellinen maalaus on talon kuistilla. -Kun liimamaalipintaan tehdään koristemaalaus, sopivan pigmenttimäärän löytämiseksi äytyy tehdä usein lukuisiakin kokeita.
Varsinaiset maalausniksit
Itse maalaus tapahtuu kevein, sujuvin ja jouhevin vedoin, melko reippaasti mutta kepeällä kädellä. Toistetaan vielä: kepeällä kädellä! Älä hinkkaa tai paina liikaa.
Aloita työ ikkunaseinän luota. Maalaa pinkopahvikatto järjestelmällisesti ikkunaseinästä poispäin edeten, yksi ikkunaseinän suuntainen, noin 70 cm syvä kaista kerrallaan. Maalaa kukin kaista kohti ikkunaseinää suuntautuvin vedoin, siis ei ikkunaseinän suuntaisesti. Maalaussuunta on tärkeä: valonkulun mukaan maalatussa pinnassa siveltimen jäljet eivät luo häiritseviä varjoja. Jos ikkunoita on kahdella seinällä, valitse lähtökohdaksi valoisamman ikkunan seinä.
Kun ensimmäinen kaista on valmis, aloita seuraavan maalaus; siveltimenvedot suuntautuvat siis nytkin kohtisuoraan ikkunaseinää päin. Latukatossa noudatetaan eri sääntöä. Lautakatto maalataan aina lautoojen suuntaisesti, olivatpa laudat katossa pitkin tai poikin.
Jos maali alkaa kesken maalaamisen ‘jämähtää’ astiaansa eli muuttua hyhmäiseksi, voit lämmittää sitä hetken vesihauteessa. Sen täytyy tapahtua kuitenkin vauhdikkaasti, jottei kattoon kuivu sillä aikaa ikävää työrajaa. Kannattaa muistaa, että liian kuumassa tilassa ei kannata maalata, sillä maali kuivuu silloin aivan liian nopeasti. Jos ei ole pakkasta, avaa ikkunat maalaustyön ajaksi, mutta sulje ne heti työn valmistuttua.
Älä mene jälkikäteen korjailemaan kuivunutta kattopintaa, siitä syntyy vain näkyvyä murheita- suru- eli vesirantuja paikkauskohdan reunoihin.
Hyvä liimamaali ei tartu käteen, kun sitä sivelee pinnan kuivuttua, eikä siihen jää myöskään hajanaisia kiiltolaikkuja. Jos kiiltoa ilmenee, maalissa on ollut liikaa liimaa.
“Itse maalaus tapahtuu kevein, sujuvin ja jouhevin vedoin, melko reippasti mutta kepeällä kädellä.”
Liimamaalin valmistus alkaa eläinliiman turvottamisella. Kuiva liima-aines kaadetaan läpinäkyvään lieriömäiseen purkkiin. Aineksen yläraja merkitään tussilla purkin kylkeen. Yhtä pitkän osuuden pähän vedetään toinen viiva. Vettä kaadetaan purkkiin niin paljon, että se yltää kakkosmerkkiin. Vesimäärää ei voi mitata etukäteen. Vesi alkaa heti sameta ja liima-aines paisua. Kuvat: Viri Teppo-Pärnä.
Havaintoja pahvi- ja puualustoista
Uudet pinnat
Pinkopahvi: Nykyinen valkopintainen pinkopahvi voidaan maalata liimamaalilla ilman pohjakäsittelyä, koska pinnan valkoinen käsittely on jo sinänsä pohjuste. Materiaali ei siis ole niin huokoista kuin tavallinen pahvi tai vanhanaikainen pinkopahvi.
Paperointi: Jos maalataan paperoinnin (kuten makulatuurin) päälle, paperi kannattaa pohjustaa esimerkiksi laihalla liimavedellä. Paperin pitää kuivua ennen varsinaista maalausta.
Puu: Puupinnan tulee olla siisti, puhdas ja kuiva. Maalaus normaaliin tapaan.
Vanha pahvi
Mikäli pahvi on ‘terve’ ja vahva, vanhan liimamaalin voi pestä varovati. Pahvin annetaan kuivua. Sen jälkeen voi maalata.
Jos alla on vain yksi kerros tai kaksi ohuehkoa kerrosta vanhaa liimamaalia, pinnan voi ns. seissata ja sen jälkeen maalata uudelleen. Seissaus tehdään vanhojen oppaiden mukaan alunapitoisella pohjustusaineella (entisajan suopaa, alunaa ja eläinliimaa), ja pelkkää suopavettäkin voi niiden mukaan käyttää. Myös runsaasti ohennettua öljymaalia on käytetty - ja voin yhä käyttää - samaan tarkoitukseen, vanhan maalipinnan eristämiseen.
Miksi seissataan? Jos alla olisi useampia kerroksia eikä tehtäisi eristyssivelyä, uusi maali kostuttaisi vanhankin maalin. Kokonaisuus alkaisi painaa niin paljon että kaikki maali lopulta irtoaisi - jos ei vielä maalattaessa, niin hetken kuluttua.
Mikäli pahvin pinnassa on entuudestaan jokin muu maali, esimerkiksi öljyaali, pahvin periaatteessa pohjustaa ohuesti nkyaikaisella tartuntapohjamaalilla. Tämä ei ole kuitenkaan erityisen suositeltavaa, koska yleensä vanhat öljymaalit ja lateksi ovat kovettuneet ja samalla haurastuttaneet pahvinkin. (Aidon liimamaalin tunnistaa näin: maali liukenee, kun sitä hieroo märällä sormella.)
Kun alkaa maalata tällaista pinkopahvikattoa, jota ‘vieraat’ maalit ovat heikentäneet, voi käydä niin, että siveltimen kosketus aiheuttaa alempien kerrosten halkeilua. Ja jos painaa siveltimellä liikaa, hauraaseen pahviin voi tulla yllättäen reikä. Siis vaikka vanha katto näyttäisi alkuun mainiolta maalauskohteelta, joskus on syytä miettiä muita vaihtoehtoja. Kannattaako maalata lainkaan? Vai pitääkö pahvitus uusia?
Vanha lauta
Vanhat lautakatot voi huoletta pestä puhtaaksi vanhoista liimamaaleista. Jos laudat tuntuvat kuivumisen jälkeen jopa liian kuivilta, ne kannattaa pohjustaa liimavedellä.
Miksi “liian kuiva” puu voi olla ongelma? OIkein kuiva puu on hyvin huokoista. Se imee maalin sisäänsä niin, että pinta jää kirjavaksi, kun jokainen siveltimen veto kuivuu saman tien koskettaessaan laudan pintaa.
Jos puun päällä on öljymaali, maalauspinnan voi pohjustaa ohuelti esimerkiksi tartuntapohjamaalilla. Jotkut valmisliimamaalin valmistajat suosittelevat valmisteleviksi toimiksi pelkkää pesua ja hiontaa.
“Käytä liidun sijaan haluamaasi väripigmenttiä, saat siten aikaan vaikkapa syvää mustaa tai kirkasta kanariankeltaista.”
Liimavettäkin ehkä tarvitaan
Edellä on mainittu käsite liimavesi. Vanhoissa ohjeissa sen tekoa ja ainesmääriä ei erikseen esitelty, asia oli ilmeisesti niin itsestään selvä! Jos noudattaa oheista reseptiä, saa liimavettä, joka on sopivan paksuista esimerkiksi pohjustukseen. Ainesmäärien ei tarvitse olla milintarkkoja.
Liimaveden ainekset:
5l vettä
50g eläinliimaa
Liimaveden valmistus
Pane liima turpoamaan läpinäkyvään lasipurkkiin samaan tapaan kuin liimamaalia valmistettaessa, eli kaada purkkiin vettä valmiiksi mitatusta vesimäärästä. Pohjalla olevaa liima-ainesta ja sen päällä olevaa kirkasta vettä pitäisi olla silmämääräisesti sama määrä.
Turvota seosta nytkin vajaa vuorokausi. Lämmitä se vesihauteessa kädenlämpöiseksi. Yhdistä liimaseos ja loput mitatusta vesimäärästä esimerkiksi ämpärissä. Tuon loppuveden pitää olla vähintään huoneenlämpöistä, muutoin liima paakkuuntuu eikä sekoitu kunnolla.
Yksinkertaisemmin liimavettä voi valmistaa näin: Kuiva liima-aines kaadetaan saman tien koko vesimäärän joukkoon, sekoitetaan. Annetaan turvota vajaan vuorokauden verran. Lämmitetään vesihauteessa kädenlämpöiseksi silloin tällöin sekoittaen.
Värillistä maalia ja koristemaalauksia
Jos on tarpeen sävyttää liimamaalia, tehdä sapluunapintoja tai maalata yksittäisiä koristeaiheita, halutut pigmentit liotetaan edellisenä päivänä veteen ja lisätään valmiin maalin joukkoon. Muista aina tehdä sävyjen koemaalaus ja -kuivaus (maalaus paperille, kuivaus föönillä), koska kuivuessaan liimamaali vaalenee huomattavasti.
Jos teet koristeita ja haluat, että väri on tumma tai muuten vahva, käytä liitua vain vähän tai älä käytä sitä lainkaan. Liitu vaalentaa aina sävyä. Käytä liidun sijaan haluamaasi väripigmenttiä, saat siten aikaan vaikkapa syvän mustaa tai kirkasta kanariankeltaista.
Kun suunnittelee uutta koristekuvioitua liimamaalikattoa, pohjan eli pääsävyn tulee sisältää liimaa perusreseptiä enemmän, jotta koristelu kiinnittyy kunnolla. Koristelua varten tehtävä liimamaallikin tehdään hiemaan normaalia vahvemmaksi. -Ennen vanhaan liim ei ollut tasalaatuista, joten sekoitussuhteetkin vaihtelivat. Varottiin vain, ettei liimaa tule suhteessa liikaa. Kokenut maalari tunnisti maalinsa ominaisuudet tehdessään koevetoja ja muokkasi sitten maalia haluamaansa suuntaan.
Omistatko vanhan koristemaalatun katon? Jos talossasi on reunoiltaan kuvioitu katto, jossa kuviot ovat jokseenkin hyvässä kunnossa mutta keskiosa on huonokuntoinen, kannatta tehdä näin: Puhdista keskiosa noin kolmen sentin päähän koristeista. Maalaa keskiosa uudelleen, reunakohta varovasti. Koristeen vauriot voi kohdentaa pastelliliiduilla.
Birgitta Heino
Maalarimestari, entisöijä