Rakennuksen vaalimisen äärikeino

Neuvoja rakennussuojeluesityksen tekemisestä

Meillä rakennusperinnöstä välittävillä on herkkyyden taakka. Kohtaamme tilanteita, joissa meille tärkeä rakennus tai ympäristö on vaarassa joutua puretuksi tai sen arvot tuhotuiksi. Ensin tulee suru, sitten harmistus, ja vähitellen syntyy tarve toimia. Ongelmana on usein tämä: tahtoisin tehdä jotain, mutta en tiedä, miten.

Rakennusperinteen Ystävät saa eri puolilta maata jatkuvasti yhteydenottoja, joissa toivotaan yhdistyksen apua rakennussuojelu- tai kaavoitusongelmissa. Usein kyse on kiireellistä toimintaa vaativasta kohteesta. Kaikissa tapauksissa paikallistuntemus on tuiki tärkeää. Vaikka yhdistys periaatteessa haluaisikini, se ei voi rientää apuun ympäri maata. Tuumassa yritetään siksi antaa toimijoille edes jotain kättä pitempää.

Yhdistykseen kantautuvat rakennusperintöä koskevat huolet voi jakaa kolmeen pääryhmään: halutaan suojella yksittäistä rakennusta purkamiselta tai totaaliselta muuttamiselta, halutaan suojella kulttuuriympäristökokonaisuutta sitä turmelevalta kaavaratkaisulta, halutaan suojella yksittäisessä rakennuksessa olevia, sen tyyliin ja vaiheisiin olennaisesti kuuluvia vanhoja osia kuten ikkunoita, katetta tai pinnoitetta vaihdolta tai muutokselta.

Oheisessa kirjoituksessa käsitellään, tosin vain yleispiirteisesti, miten rakennusperintökohdetta voisi puolustaa rakennussuojeluesityksen avulla.

Turusta Viipuriin johtaneen tiereitin tärkeä etappi oli Rungon kestikievari Piikkiössä. Kuntaliitoksen myötä kohde löytyy Rakennusperintörekisterin aakkosissa Kaarinasta, jossa se onkin kaupungin ainoa rakennussuojelulain nojalla suojeltu rakennus. Omistaja on pitänyt entisen kestikievarin hyvässä kunnossa ja sen vanhaa olemusta kunnioittavassa asussa.

Suojelun tarve herää

Suojeluhalua herättää erityisesti isolle joukolle tuttu rakennus tai rakennelma, jonka vanhaa kammoava omistaja, kaavallista tehokkuutta painottava poliitikko tai liikenteen sujuvuutta toteuttava suunnitelija sekä lähes kaikkien hankkeiden takana luuraava iso raha haluavat poistaa maisemasta.

Toisinaan tämä yksittäinen rakennus on osa suurempaa rakentamis. ja kaavoituskuviota, ikään kuin dominonappula, jonka pystyssä pysyminen tai kaatuminen vaikuttaa kokonaisuuteen ratkaiseasti. Nostamalla esiin suuren kaavoituskuvion yhden palasen kohtalon voi toisinaan saada aikaan sekä kohteen säilymisen että mahdollisesti myös kaavoituspelin isojen linjojen muuttumisen inhimillisemmiksi ja moniarvoisemmiksi.

Rakennuksen purku ainakin kaava-alueella tiukasti säännelty. Usein kansalaisten tai viranomaisten käynnistämä suojeluprosessi alkaa siitä, että huomataan virallisesta ilmoituksesta purkulupamenettelyn käynnistyminen -tai havaitaan töiden käynnistyminen kohteessa. Purkulupiin liittyvät yleiset asiat kannattaa tarkistaa oman kunnan verkkosivuilta. Laaja-alaista ja seikkaperäistä tietoa tarjoaa Rakennettu Ympäristö- julkaisussa (RY 1/2012) oleva Lauri Jääskeläisen kirjoitus Purkamisen lupasääntely - mikä on muuttunut? Tekstin voi lukea täältä.

Rakennussuojelulailla suojellaa usein merkittäviä kohteita kaava-alueiden ulkopuolella. Mutta myös kaupunkikeskustoissa on rakennussuojelulailla suojeltu rakennuksia. Turun Eerikinkaduun kokonainen korttelinmitta torinreunan Åbo Svenska Teaterista Kristiinankadulle asti (Eerikinkatu 13-17), on suojeltu tämän lain nojalla. Rivin keskimmäisestä eli juhlavalla porttirakenteella varustetusta Antintalosta on kylläkin jäljellä pelkkä julkisivu, ja sekin suurelta osalta kopio. Kuva: Jussi Pulkkinen

Mitä keinoja käytetään?

Tarve ottaa yhteyttä viranomaisiin ja ajatus rakennussuojeluesityksestä liittyvät useimmiten uhkaan, joka rakennuksen säilymiselle on jollain tavalla muodostunut. Toki suojelun pitäisi periaatteessa olla suunnitelmallista ja rauhallisen eteenpäin katsovaa, ei palokuntamaista toimintaa. Mutta todellisuus on usein raadollisempi.

Museoviraston nettisivuilla todetaan näin (lyhennettynä): Rakennuksia ja rakennettuja ympäristöjä suojellaan yleisimmin kaavoituksella. Kaavoitus perustuu maankäyttö- ja rakennuslakiin. Samassa laissa määritellään myös rakentamista koskevat vähimmäisvaatimukset ja luvanvaraisuus. Sen, onko rakennus suojeltu kaavoituksessa, voi selvittää kunnan kaavoittajalta tai rakennusvalvonnasta. Rakennuksia suojellaan myös eristyislainsäädännön perusteella. Lakia rakennusperinnön suojelemisesta sovelletaan etenkin silloin, kun kohde on valtakunnalisesti merkittävä tai kun rakennuksessa on erityisen arvokkaita sisätiloja ja laitteita tai muita piirteitä, joiden säilymistä ei voi kaavoituksella varmistaa.

Rakennussuojeluesitystä harkitsevan kannattaa silmäillä Museoviraston Kulttuuriympäristön rekisteriportaalia, josta löytyy Rakennusperintörekisteri. Siitä voi poimia koko maan mitalta esimerkiksi rakennukset, joiden suojelupohjana on em. laki rakennusperinnön suojelusta. Kohteita löytyy kartanoista luotsiasemaan, Stadionista savusaunaan.

Omia kokemuksia

Itse olen päässyt tarkastelemaan erilaisia rakennussuojelutapauksia sekä työn että kolmannen sektorin tähystyspaikalta. Olen eläytynyt mm. funkisosuuskaupan, satamanosturien, laivanvarustajan asuin-liiketalon, kyläraitin tärkeän puuhuvilan ja kyläkoulun pihapiirin vanhimman rakennuksen kohtaloihin. Joskus kovaan kiistaan sekoittuu huvittaviakin piirteitä, kuten satamanostureihin: lakimiehet pohtivat sitä, onko nosturi kiinteä rakennelma/laite vai ajoneuvo - sehän liikkuu kiskoja pitkin.

Useimmissa seuraamissani tapauksissa ei tuloksena ollut suojelu rakennuslain perusteella, vaan päädyttiiin kaavalliseen suojeluratkaisuun. Jotkut kohteet menetettiin.

Mielestäni mikään kiista ei ollut kuitenkaan turha, vaan jokainen niistä avasi suuren yleisön silmiä, lisäsi suojelua ajavien omaa tietoutta ja ennen kaikkea pani päättäjät miettimään pikahyödyn sijasta syvällisempiä asioita, esimerkiksi menneen näkymistä nykypäivässä, kunnan ilmettä ja mainetta, tulevia polvia.

“ELY-keskus voi antaa suojeluasian tiimoilta toimenpidekiellon eli kieltää kohteen arvoa vaarantavat toimet kuten purkamisen.”

Milloin voi turvautua lakiin?

Alkutiedot kannattaa hakea netistä, se on helppoa. Googlaa esimerkiksi seuraava sanayhdistelmä: rakennussuojeluesityksen tekeminen. Hakulistan ykköseksi tulee hyödyllinen tietopaketti www.ympäristö.fi sivustolta. Alla olevan tekstin kursivoidut lauseet ovat suoria lainauksia sieltä.

Pääperiaate on seuraava: Lakia rakennusperinnön suojelemisesta sovelletaan asemakaavoitetun tai kaavoitettavaksi tarkoitetun alueen ulkopuolella.

Asemakaavoitetulla alueella rakennussuojelu toteutetaan yleensä ensisijaisesti maankäyttö- ja rakennuslain nojalla. Tämän takia - ja kaavakiistan sisällä alakynnessä olevia suojelun puolesta puhujia harmittaen - ELY-keskukselta tuleekin usein vastaukseksi, että suojeluasia olisi syytä hoitaa kaavoituksen keinoin.

Erityisestä syystä myös asemakaavan-alueella voidaan soveltaa lakia rakennusperinnön suojelemisesta. On hienoa, että tämäkin lause on olemassa, sillä voi olla, ettei kuntapäättäjillä ole erityistä halukkuutta suojella kyseistä kohdetta kaavoitusmenettelyllä.

Paimionlahden äärelllä sijaitseva Wiksbergin kartano on merkittävä kulttuuriympäristökohde. “Wiksbergin kartanon päärakennus on yksi rokokooarkkitehtuurimme merkittävimpiä kartanorakennuksia ja muurarimestari C.Fr.Schroderin tuotannon keskeisiä saavutuksia”, kuvailee Museovirasto. Kartanon rakennuksista kuusi on suojeltu rakennussuojelulailla vuonna 1976, ja suojeluesityksen teki omistaja. Rakennusaarteet ovat ytimenä harvinaisen eheässä maisemakokonaisuudessa, joka käsittää sekä historiallisia puisto ja puutarha-alueita että viljelyaukeaa ja laidunniittyjä.

Miten liikeelle?

Jos rakennuksen haluaa suojelluksi, ensimmäisenä kannattaa ottaa yhteyttä maakuntamuseoon, käytännössä lähinnä rakennustutkijaan. Sieltä saa arvion rakennuksen kulttuurihistoriallisesta arvosta. Sen jälkeen on ratkaistava oikea suojelukeino: kaavoitus vai suojelu erityislailla?

Kaavasuojelun mahdollisuudesta on etenekin asemakaava-alueella keskusteltava kunnan kanssa. Tämä ei ole tietysti aivan helppoa, jos tilanne on kiistanalainen ja ilmapiiri tulehtunut, mutta täytyy muistaa vanha sanonta, jonka mukaan vain asiat riitelevät.

Kuka suojeluesityksen saa tehdä?

Suojeluesityksen saa tehdä rakennuksen omistaja, valtion viranomainen, kunta, maakuntaliitto tai rekisteröity yhteisö, joka toimii kohteen sijaintipaikkakunnalla ja jonka toimialaan kuuluu kulttuuriperinnön vaaliminen.

Tilanteen, jossa ulkopuolista apua voidaan tarvita, voi lukija helposti kuvitella. Omistaja X haluaa purkaa rakennuksen. Paikkakunnala on kylläkin rekisteröity kotiseutuyhdistys Y, joka voisi tehdä rakennussuojelualoitteen, mutta joka ei millään uskalla/viitsi/halua tehdä sitä. Takana voi olla yhdistyksen johdon poliittisia näkemyksiä tai vaikkapa pelko avustushanojen sulkeutumisesta. Kun vapaamuotoinen kansalaisryhmä Z kuitenkin kokee rakennuksen säilyttämisen tärkeäksi, ‘valtion viranomainen’ voi olla pelastava enkeli.

Taidetoimikunta tekee muutakin kuin tukee taiteita

‘Valtion viranomainen’ on esimerkiksi alueellinen taidetoimikunta (=sinne valittujen päättäjien joukko), joka voi niin harkitessaan tehdä suojelutesityksen omalle Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (puhekielessä ELY-keskukselle). Mutta toki on muistettava, että vaikka itse olisi vakuuttunut suojelutarpeesta, taidetoimikunta ei välttämättä innostu esityksen tekemisestä. Ja joka tapauksessa yhteydet on ensin luotava ja asia ‘myytävä’.

Asiassa päästään alkuun ottamalla yhteyttä Taiteen edistämiskeskuksen alueellisen toimipisteen (sanahirviö, ennen nimenä oli yksinkertaisesti taidetoimikunnan toimisto), se hoitaa asian käytännöllisen puolen.

Toimijoiden pitää olla aktiivisia taustoittajia eli koota kohteesta kertovaa kuvamateriaalia ja tarpeelliset lähtötiedot. Taidetoimikunta olisi hyvä saada käymään paikan päällä, ja parasta olisi, jos maakuntamuseon rakennustutkijakin olisi mukana. (Sivuhuomautus: Kunnollisen pohja-aineiston kokoaminen ja asiantuntijoiden olkapää - eli arviot ja neuvot sekä kokemukset vastaavista tapauksista - ovat tietenkin aina tärkeitä lähtökohtia, kun puolustetaan kulttuuriympäristöä.)

Alueellinen taidetoimikunta kokoontuu pitkän pöytänsä ääreen melko harvoin, joten siltä suojeluesitystä toivoessaan täytyy varata aikaa. Jos esitys ELY-keskukselle syntyy, allekirjoittana on kuitenkin virallisesti Taiteen edistämiskeskus. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta kaikki asiat selviävät soittamalla em. sanahirviötoimipisteeseen.

Eteneminen ELY-keskuksessa

Tekipä suojeluesityksen mikä taho tahansa omistajasta paikalliseen rekisteröityyn yhteisöön, se etenee yhtenäisen kaavan mukaan ELY-keskuksessa. Prosessin kuluessa lausunto rakennussuojeluesityksestä pyydetään ainakin Museovirastolta. Lopullisesti asiasta päättää ELY-keskus.

Jos suojeluesityksen takana on ensi kertaa moisella asialla oleva yhdistys, kannattaa katsastaa aiemmin tehtyjä suojeluesityksiä, noudattaa pilkuntarkasti ohjeita (esimerkiksi tarvittavien tietojen ja asiapaperien suhteen) ja uhrata kunnolla aikaa ja huomiota asialle. Kenties vertaistukea saa joltain samantyyppisen esityksen tehneeltä ryhmittymältä. Netti ja sosiaalinen media ovat hyvä tietolähde.

ELY-keskus voi antaa suojeluasian tiimoilta toimenpidekiellon eli kieltää kohteen arvoa vaarantavat toimet kuten purkamisen. Omistaja voidaan myös velvoittaa ryhtymään tarpeellisiin suojaamistoimepiteisiin rakennuksen suojelun turvaamiseksi. Pikaiset otteet, jopa kuriiriposti ja poliisin virka-apu, ovat joskus tarpeen, kun kohde on uhattuna. Toimenpidekielto auttaa ainakin sen ajan, kun varsinaisen päätöksenteko on kesken.

Ohjeita ja lisätietoja rakennussuojeluesityksestä antaa ELY-keskuksen kulttuuriympäristövastaava (vastuuhenkilö selviää netistä tai puhelinkeskuksesta).

Koskaan ei voi tietää

Koska milloinkaan ei voi tietää, mikä on rakennussuojeluesityksen lopputulos, rakennusta vaalivien kannattaa pitää auki kaikkia kanavia. Median merkitys on suuri. Jotkut ovat sitä mieltä, että sitä ei kannata ruokkia, kun viranomaisprosessi on menossa. Kuitenkin toisaalta: on mahdollista, että rakennussuojeluesitys ei mene läpi, mutta itse asia menee!

Etukäteen ei voi tietää, heltyykö luottamushenkilö yleisönosastokirjoituksesta tai herääkö kenties kansalaisadressiin. Vai herkistääkö hänet paikallistelevision kuvakatsaus? Joskus suojelukiistoista nousee median avulla niin suuri äläkkä, että heikkovainuinenkin poliitikko alkaa pohtia kansalaisille tärkeän talon kohtaloa vaalimenestyksen vinkkelistä.

Vaikka taustalla kaivelisi asiakirjoja myyränä ja kävisi pöytäkirjoihin haukkana, hyökkäävyys, haukuskelu ja surkeilu eivät välttämättä ole hyviä vaikutuskonsteja julkisuudessa. Välillä voi kokeilla uutta linjausta: vedota nöyrästi ja sydämeenkäyvästi päättäjiin, kehua kohdetta, nostattaa iloista kotiseutuylpeyttä, harrastaa siis nuorisokielellä ‘hypetystä’.

Viri Teppo-Pärnä
Arkkitehti

Suojeluesityksen Taivassalon Onnelasta teki Varsinais-Suomen taidetoimikunta. Rakennus on paitsi raittinäkymän lukko myös pelinappula: sen purkamisesta olisi alkanut keskiaikaista kirkkoa ympäröivän miljöön täydellinen muuttuminen. Aloitteen tekijänä oli pieni kotiseutuaktiivinen joukko, kun päättäjien ja kotiseutuyhdistyksen enemmistä ajoi Onnelan purkamista ja modernin seurakuntatalon tuomista niin lähelle kirkkoa, ettei vastaavia esimerkkejä juuri ole. ELY-keskus ei suojellut rakennusta lailla, mutta kehotti tarkastelemaan koko aluetta uuden kaavan avulla. Tähän asti hankkeessa on edetty yli 30 vuotta vanhaan kaavaan vedoten. Alempi kuva: Miikka Lappalainen