Saatsien sammiosta: Tuulettuvan alapohjan historia ja tulevaisuus

Alapohja - siis rakennuksen alin lattiarakenne - voi olla maanvarainen, maata vasten rakennettu, tai tuulettuva, jolloin maanpinnan ja lattian alla olevan eristeen väliin jää ilmatila.

Nykyrakentamisessa suositaan maavaraisia lattioita. Miksi tuulettuva alapohja olisi parempi? Koska se on kokemuksen hyväksi osoittama, varmatoiminen ratkaisu.

Maanvaraiset alapohjat ovat ongelmallisia erityisesti kosteuden kapillaarisen nousun takia. Aiemmin maanvastaisia betonilaattoja tehtiin siten, että lämmöneriste asennettiin pohjalaatan yläpuolelle. Laatan päälle tuli myös puurakenteita. Kosteudelle arat eristeet ja puurakenteet ovat usein johtaneet mikrobi- ja lahovaurioihin. Korjaaminen on raskasta ja kallista: se edellyttää käytännössä koko laatan purkamista.

Toki maanvaraisen lattian voi tehdä järkevästi sekä teknisesti toimivaksi, mutta tuulettuva alapohja on usein kuitenkin varmin ja pitkäikäisin ratkaisu.

Multapenkin rakenne avattuna. Multiaishirret ja laudoista tehty tuuletusputki ovat hyvässä kunnossa. Hirsiseinää vasten on tuohta. Kohde on Loviisasta.

Millainen alapohja on tuulettuva?

Tuulettuva alapohja voi olla rakenteeltaan perinteiseen tapaan rossi- eli täytepohja tai multapenkki. Jos talo seisoo tolppien päällä kokonaan ilmassa, alapohja pääsee tuulettumaan erityisen hyvin.

Tuulettuvassa alapohjassa olennaista on, että ilma pääsee liikkumaan lattian alla. Yksi luukku sokkelissa ei vielä saa aikaan ilmankiertoa. Aukkoja pitää olla riittävän paljon ja oikeissa paikoissa - lähellä nurkkia - jotta muodostuu läpiveto eikä ryömintätilaan jaa huonosti tuulettuvia katvepaikkoja. Tuuletus vie pois maasta nousevan kosteuden sekä radonin ja muut epäpuhtaudet.

Modernismin vuosikymmenten haasteet

1960-luvulla oli ihanteena asua matalalla, lähellä maanpintaa, “että luonto tulee asuntoon sisään”. Näin kävikin, usein veden muodossa…

Tuulettuva alapohja joutui yhdeksi syntipukiksi, kun rakennusten energiakulutusta haluttiin suitsia vuoden 1973 öljykriisin jälkeen. Tuuletustiloja täytettiin soralla, betonilla ja mineraalivillaeristeillä. Seurauksena oli usein lattiasieni. Kissanluukkuja pidettiin kiinni kesäaikanakin, ja katupintoja nostettiin siten, että tuuletus estyi: seurauksena home.

Multapenkki on varhainen tapa eristää lattia vedolta. Se on “vanhoissa asuinrakennuksissa seinää vasten luotu multavalli, joka estää kylmän tunkeutumasta seinähirsien alitse rakennuksen sisälle”. Tällainen alapohjarakenne oli esimerkiksi Jukolan veljesten sysikoijussa. Multapentkin muita nimityksiä ovat mm. multipenkki, multiaispenkki, multiainen ja sammakkopenkki.

Multapenkin perusajatuksena on, että lattian reuna-alueet on lämpöeristetty ja huoneen keskiosaa ei. Huoneen keskelle, lattian alle jää kellarin kaltainen tila, joka on tuuletettu. Kuivilla rakennuspaikoilla multapenkki toimii hyvin, eivätkä maata vasten olevat multiaishirretkään aiheuta jatkuvaa kengitystarvetta. Ongelmia ilmenee jos maasta pääsee nousemaan kosteutta täytteeseen.

Usein unohtuu, että multapenkki on tuulettuva alapohjarakenne samoin kuin rossipohjakin. Ilman on ehdottomasti kierrettävä lämpimänä vuodenaikana. Multapenkin tuuletuskanavat on tehty lautaputkista. Multapenkin tunnistaakin sokkelin ulkopinnassa näkyvistä pienistä lautaputken päistä. Talvella näiden kanavien luukut on syytä pitää kiinni, muuten pakkanen pääsee suoraan eristämättömän keskilattian alle.

Perinteiseen tapaa lattioita on kuurattu havuilla ja hiekalla runsasta vetta käyttäen, multapenkkiratkaisun lattiassa on saattanut olla erityinen “kuurausläpi”, avattava aukko vedenpoistoa varten.

“Aukkoja pitää olla riittävän paljon ja oikeissa paikoissa - lähellä nurkkia- jotta muodostuu läpiveto eikä ryömintätilaan jää huonosti tuulettuvia katvepaikkoja.”

Multapenkin tulevaisuus

Onko multapenkillä tulevaisuutta? Iso osa vanhoista multapenkeistä on viime vuosikymmenien mittaan virheellisesti täytetty soralla tai korjattu siten, että lattia on eristetty kauttaaltaan, rossipohjan tavoin. Tämä saattaa johtaa perustusvaurihoihin, kun huonetilan lämpö ei enää pääsekään kulkeutumaan perustuksiin. Toisaalta on myös rakennettu uusia ns. moderneja multapenkkejä, joissa multiaishirsien sijaan käytetty kevytsoraharkkoja ja täytteenä kevytsoraa. Omissa suunnittelukohteissamme olemme harrastaneet toisinaan märkätiloja, joissa em. moderni multapenkki yhdistyy lattianrakenteena toimivaan betonilaattaan.

Tulevaisuuden taloissa multapenkki näyttäisi jäävän kuriositeetiksi. Sitäkin tärkeämpää on vaalia säilyneitä multapenkkejä eikä muuttaa niitä toisenlaisiksi, jos teknisen toimivuuden edellytykset ovat olemassa. Kosteammillakin paikoilla perinteinen multapenkki voidaan säilyttää, jos maata vasten tehdään riittävä kapillaarikatko. Tällöin multiaishirsien alle tulee harkkovarvi ja eristetilaan alimmaksi kevytsoran erikoislajiketta, joka katkaisee kapillaarisen vedennousun. Päälle tulee sitten turve-eristys perinteiseen tapaan.

Yli-Lauroselan talossa Ilmajoella on kunnollinen sokkeli luonnonkiviharkoista sekä oikeanlaiset kissanluukut. Kuvanottohetkellä ruoho vihertää…Siis luukut auki ja ilma kiertämään!

Rossipohjan historia ja ominaisuudet

Perusajatuksena rossipohjassa on, että lattia on koko alaltaan eristetty, ja sen alla on tuulettuva ryömintätila. Täyte- eli rossipohja tarkoittaa tarkkaan ottaen laudoitusta, joka kantaa eristeen.

Vuonna 1893 kirjoitettiin: Nykyaikoina on ruvettu tekemään silta rossipermannon kanssa siten että niskasten päälle asetetaan haljispuolikkaat pyöreaä puoli ylöspäin, sitten sammalia jotka poljetaan tiukkaan ja sammalien päälle multaa. Mullan päälle asetetaan toiset niskaset, joihin naulataan sileäksi höylätyt siltapalkit.

Rossipohja on multapenkkiä alttiimpi routavaurioille, koska sisätilasta kulkeutuva hukkalämpö ei pääse pitämään perustuksia sulana. Perustukset on vietävä routarajan alle. Rossipohjatalossa ei tule ongelmaa, vaikka luukut unohtuisivatkin talveksi auki. Vanha ohje kuitenkin on: Kissanluukut kiinni silloin, kun järvi on jäässä! Tärkeää on, että kesällä luukut pidetään auki.

Rossipohjan tulevaisuus

Rossipohjalle on helppo ennustaa loistavaa tulevaisuutta. Oikein suunniteltuna ja rakennettuna rossipohja vastaa kaikkiin nykyisiin ja tuleviin haasteisiin: se on ekologinen, luonnolinen, varmatoiminen ja turvallinen. Betonia ei tarvita toisin kuin maanvaraisessa lattiassa.

Puurakenteet sitovat itseensä hiiltä. Täytteenä voidaan käyttää luonnollista, hengittävää eristettä, kuten purua tai turvetta. Huolloksi riittää, että kissanluukut avataan ja suljetaan ajallaan ja ryömintätila muistetaan pitää puhtaana orgaanisesta jätteestä ja muusta sotkusta. Nykyinen määräys on, että ryömintätilan keskikorkeuden on oltava vähintään 80cm maanpinnasta.

Ryömintätilan pohjan kaivaminen pihatasoa alemmaksi ei ole hyvä idea, koska se saattaa lisätä ryömintätilan kosteusrasitusta. Ryömintatilan tarkastamista ja huoltoa varten kivijalkaan on tehtävä kunnollinen huoltoluukku. Tuuletus vie pois maasta nousevan kosteuden sekä radonin ja muut epäpuhtaudet. Radonalueilla saattaa olla tarpeen viedä ryömintätilasta tuuletusputki vesikatolle asti.

Lämmöneristyksen on oltava maltillinen, jotta eristeen alapinta ei viilene liikaa. Lisäksi on pidettävä huolta koko alapohjan hyvästä ilmatiiviydestä.

Edellä esitetyllä reseptillä syntyy alapohja, joka kestää satoja vuosia.

Emilia ja Pekka Saatsi
Arkkitehdit

Kuurausläpi eteläpohjaisen, 1700-luvulla rakennetun talon lattiassa. Lattian alla on puinen kouru, joka johtaa pesuvedet pihalle.

Multapenkin tuuletuskanavat on tehty lautaputkista. Multapenkin tunnistaakin sokkelin ulkopinnassa näkyvistä pienistä lautaputken päistä.

Kissanluukku voi olla malliltaan pois nostettava tai saranoitu. Jos nimestä huolimatta ei halua kissaa - tai muitakaan eläimiä - talon alle, karmiin kannattaa kiinnittää verkko.