Oranssinhehkuisilla kukillaan ilahduttavat kaksi vanhan ajan huonekasvia, kliivia (Clivia miniata) ja maatiasamaryllis (Hippeastrum rutilum). Yhtä lämpöisensävyisinä kukkivia koristekasveja ei Suomessa ole montakaan, ei penkissa eikä ruukussa.

Asunnon ostajan silmään osuvat ensimmäiseksi roikkuvat pahvit ja pölyinen pinta. “Kamalat, noi eka veks”, on valitettavan usein kuultu kommentti työmaalla. Sääli, sillä samalla häviää koko talon historian mittainen tarina, joka on tallennettu seinien kerroksiin.

Ihmisellä on tarve kohentaa asuinympäristöään. Mikä sopisikaan paremmin sisätilojen kaunistamiseen kuin tapetti, jolla kaunista jälkeä saa nopeasti. Luon seuraavassa katsauksen tapetointiin, siihen liittyviin materiaaleihin sekä muutamiin erikoistilanteisiin. Pohjaan sen omaan tietämykseeni ja kokemukseeni, ja tapisointikohteena on tietenkin vanha talo.

Vanhassa talossa ulko-ovi tai kylmän kuistin ja eteisen välinen ovi saattaa olla ajan saatossa hieman ravistunut eikä välttämättä enää pidättele kylmää yhtä hyvin kuin aiemmin. Samaten ovi saattaa olla vain yksinkertainen, eli eteistila ei alun perin ole ollut varsinaista lämmintä tilaa. Jos eteistilan kuitenkin haluaa lämpimäksi, ei välttämättä tarvitse ryhtyä tuplaoven asentamiseen tai peräti oven vaihtamiseen.

Restauroija Riikka Nevala löysi keittiön ennen kotia. Ystävänsä vinkistä hän tutustui nettihuutokaupan myynti-ilmoitukseen ja innostui näkemästään: tarjolla oli 1950-luvun puurunkoinen keittiökaapisto pyörivine maustehyllyineen ja lusikkalaatikoineen.